Maaliskuussa tapahtunutta…

En nyt ole ehtinyt paljoa opinnäytteeni eteen tehdä. No…jotain, mutta enemmänkin ajatustyötä.

Eli se ensimmäinen tuotos oli tehdä puukko – puukko, jota itse käyttäisin ja jolla tulisin toimeen kairassa kulkiessa. Tässä puukossa olen ajatellut ottaa hyvin itselleni läheisen ja itse perinteiseksi mieltämäni lähtökohdan.

Valmistan terän takomalla kierrätysmateriaalista. Kaivelin omista varastoistani viilaksi jo kelpaamattoman Viialan viilan. Olen noita jonkin verran aiemmin jo käyttänyt puukonterämateriaaleina. Nehän ovat ns. seostamatonta hiiliterästä (kaivelen tähän lähteen myöhemmin). Nimenomaan vanhat viilat ja Viialan viilat ainakin ovat käypää materiaalia tähän tarkoitukseen. Ei pidä käyttää samaa ajattelutapaa uudempien viilojen kanssa. Niiden materiaalit ovat jotain aivan muuta eikä niistä saa ainakaan samaan tapaan valmistettua terää.

Kahvan materiaalina käytän visakoivua ja tupessa koivuntuohta.

Miksi näitä? Kuten mainittua, ”olen ajatellut ottaa hyvin itselleni läheisen ja itse perinteiseksi mieltämäni lähtökohdan”. Olen monesti sanonutkin, että yksi osa-alue puukonteossa, mistä saan itse jotain (rahallisen korvauksen lisäksi), on terän taonta. Nautin nähdä, miten teräs muotoutuu kuumana ollessaan minun ohjaamana vasaran ja alasimen välissä puukon teräksi. Lisäksi minua on alkanut yhä enenevässä määrin kiehtoa kierrätys ja ekologisuus kaikessa elämiseen liittyvässä. Näin kierrätetty teräs ja luonnonmateriaalit tukevat tätä teemaa. Visakoivu ja koivuntuohi taas ovat hyvin suomalaiseksi mieltämiäni materiaaleja. Ja vieläpä erittäin esteettisiä kaiken lisäksi.

Nyt, kun ensimmäinen työ on ainakin ajatuksissani suunniteltu, olen jo päätynyt seuraavaankin työhön. Se olisi moderni puukko. Siinä olen näin materiaalilähtöisesti ajatellut käyttää moderneja materiaaleja. Teräksi sopisi viimeisintä huutoa oleva ruostumaton pulveriteräs. Kahva- ja tuppimateriaaleiksi olen hahmotellut jotain akselilla titaani – ruostumaton teräs – synteettiset materiaalit.

Tämä puukko tulee poikkeamaan niin materiaaleiltaan kuin tyyliltään ensimmäisestä, perinteisen kaltaisesta, puukosta. Tässä on lähtökohtana on nykypäivää ja ehkä myös ripaus tulevaakin. Niin materiaaleissa, kuin käyttötarkoituksessa ja muotokielessäkin. Tämä kaikki toki on vielä suunnittelematta. Kunhan saisin tuon ensimmäisen ensin tehtyä. Aikataulussa kuitenkin ollaan.

 

PUUKKO QUO VADIS NÄYTTELY

Näyttelypaikan hankinta osoittautui yllättävän työlääksi. Kyselin lähinnä pääkaupunkiseudulta erilaisista museoista ja muutamasta galleriasta. Näissä oli minulle ongelmana osittain tilojen suuri koko. Ne olivat esim. yli 100 m2 – kokoisia. Toiseksi useassa paikassa suunniteltiin jo vuotta 2020.

Olen kuitenkin alustavasti saanut sovittua näyttelyn POP-UP –näyttelyksi Helsinki Knife Show 2019 –tapahtuman yhteyteen. Helsinki Knife Show järjestetään 4. – 5.2.2019 Vanhalla ylioppilastalolla, luonnollisesti Helsingissä.

 

OPINNÄYTETYÖN KIRJALLISUUS

Olen ehtinyt etsiä työhöni olettamaani sopivaa kirjallisuutta. Useita on löytynytkin, mutten varsinaisesti ole vielä niitä lukenut kuin selaamalla. Pitää tähänkin alkaa keskittymään, mutta varmasti menee toukokuun puolelle, ennen kuin ehdin. Tässä kuitenkin jonkinlaista luetteloa nyt tarjolla olevista:

  • Kettunen, I. 2013. Mielekkyyden muotoilu: autoetnografia tuotekehityksen alkuvaiheista. Kuusamo: Aatepaja.
  • Luutonen, M. 1997. Kansanomainen tuote merkityksenkantajana. Tutkimus suomalaisesta villapaidasta. Helsinki: Akatiimi Oy.
  • Mäkelä, M. 2003. Saveen piirrettyjä muistoja. Subjektiivisen luomisprosessin ja sukupuolen representaatioita. Hollola: Taideteollinen korkeakoulu.
  • Varto, J. 2017. Taiteellinen tutkimus. Mitä se on? Kuka sitä tekee? Miksi? Helsinki: Aalto ARTS Books.

dav

TAUSTATYÖTÄ

Olen vuosien saatossa kerännyt empiiristä pääomaa oman tekemiseni kautta. Sen pohjalta olen kirjoittanut kahteen viimeisimpään Suomen Puukkoseura ry:n jäsenlehti Puukkopostiin artikkelit. Ensimmäinen oli nimellä ”Pohdintaa puukosta” ja julkaistiin lehden numerossa 3/2017. Jälkimmäinen käsitteli teemaa otsikolla ”Pohdintaa teristä ja niiden muodoista” ja julkaistiin vuoden 2018 ensimmäisessä numerossa. Lukaise, jos kiinnostuit!

 

PUUKON EVOLUUTIO

Olen nyt jo huomioinut oman matkani ja siinä tapahtuvan puukon evoluution. Ensimmäinen on lähtökohtaisesti perinteinen käyttöpuukko. Seuraavakin EHKÄ vielä puukko, jota käytetään. Kuitenkin vapaammin ja pikemminkin vapautuneemmin ideoitu. Mitä tämän jälkeen?

Oma tavoitteeni onkin, kuten ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsin, avartaa omaa käsitystä puukosta. Tämänhetkinen mielikuvani on, että mahdollisuudet siihen on olemassa. Näkee kuitenkin miten äijän käy. Tämä työ vieköön minua – ja ehkä minäkin hiukan tätä työtä…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s