Juhannusajatukset

Blogi on pitänyt hetken taukoa erilaisten loppukevään työkiireitten ajan. Pikkuhiljaa on aika aktivoitua täällä.

Varsinaisesti ei opinnäytetyöni ole edennyt kuin ajatuksen tasolla. Tiedän kuitenkin, mitä asioita seuraavaksi aion työstää: Työni viitekehys olisi tärkeää saada piakkoin näkyväksi, joten se on yksi ja ehkä tärkein asia.

Itse puukko ja tulkinta siitä on etenemässä myös. Minulla on kaksi erityyppistä prosessia tulossa kesän aikana. Niistä kirjoitan sitten omissa postauksissa.

Puukosta voin kuitenkin todeta, että nyt juhannusaattona ei olisi tullut taaskaan mitään ilman sitä. Tästä linkistä selviää, mikä ei olisi onnistunut ilman tuota tuikitärkeää kapistusta.

Hyvää juhannusta itse kullekin!

Mainokset

Muodonmuutos

Ensimmäinen konkreettinen teos on nyt valmistunut. Tämä työ sai alkunsa harrastuksestani, luonnossa liikkumisesta.

Eli… Kulkiessani keväällä 2018 pitkin lumeen tallattuja polkuja ja uria, kirkastui ajatus, mistä lähteä liikkeelle. Aiheenihan on ”Puukko quo vadis” eli puukosta jotain… Jotain mitä?

Päätin tehdä yhden oikein kotoisaksi mieltämäni puukon (videoklippi tästä oivalluksesta löytyy tästä). Puukon, jota voisin itse juuri luonnossa kulkiessani käyttää: kalastuksessa, tulistellessa, ruoanlaitossa jne. Ajatuksenanihan on nimenomaan tutkia tässä opinnäytetyössäni omaa käsitystäni puukosta sekä erilaisia toteuttamiani prosesseja ja sitä, kuinka nuo muuttuvat koko opinnäytetyöprosessin aikana. Näin tuntui luontevalta aloittaa siitä mitä on nyt.

Minulle läheisiä asioita ovat materiaali- ja tunnetasolla luonnonmateriaalit ja yleensäkin luonnon kunnioittaminen. Koivu sen eri muodoissaan on todella monikäyttöinen materiaali. Tähän työhön päädyinkin käyttämään koivuntuohta ja visakoivua. Terämateriaalinhan tulee tällaisessa puukossa olla ehdottomasti jotain terästä (eli ei mitään modernimpaa, kuten vaikkapa keramiikkaa). Luonnon kunnioittamisen ja perinteisen puukontekotaidon kunnioittamisen vuoksi päädyin valmistamaan terän takomalla vanhasta viilasta.

Tämän työn nimi on ”Muodonmuutos”. Nimi tulee siitä, että yksi ja suuri anti puukonteossa minulle on se, kun näkee että materiaali muokkautuu johonkin toiseen muotoon. Näin tässä työssä kävi. Kuvasin eri työvaiheita ja alla onkin nähtävänä, miten Muodonmuutos syntyi. En laittanut kuvatekstejä, vaan kuvat puhukoot puolestaan.

Tätä työtä tehdessäni sain jo ajatuksia seuraavaa työtä varten. Siinä lähtökohdat ja varmasti koko prosessikin ovat ja tulevat olemaan aivan erityyppisiä. Siitä kuitenkin vasta tuonnempana. Nyt on aika nauttia Muodonmuutoksesta.

 

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

On se vain tarpeellinen kapistus…

Mietin tuossa saunan pesään tulia laittaessani, että olisi pitänyt kuvata puukon käyttöä vähän videolle. Ihan, jotta tulisi hiukan perspektiiviä tämänhetkisestä ajatuksestani puukosta. Tajusin tämän videointiajatuksen niin myöhään, etten kuitenkaan mitään ehtinyt kuvata. Eikä siinä – oikeastaan en puukkoa käyttänytkään kun tuohia oli noissa puissa sen verran, että hyvin tulet syttyi. Hyvä siis, etten ”lavastanut” mitään.

Jotain ajankohtaista kuitenkin oli. Eli minulla on ollut vajaan kuukauden poronvasan sydämiä kuivumassa. Nyt onkin hyvä aika testata, ovatko valmiita. Jos ne ovat liian pitkään kuivumassa, tulee niistä niin kovia, että hammaslääkäri saa varmasti asiakkaan. Ja kun ne on sopivasti kuivattuja – eli ei rutikuivia – on ne niin meheviä, että on kuin karamellia.

Muun muassa isäni ruukasi sanoa: ”Kiusa se on pienikin kiusa”. Kaikkella kunnioituksella erilaisia ruokailunäkemyksiä ja -aatteita kohtaan. Tästä näet, miten tällä kertaa kävi.

Nyt vielä pari sanasta tuosta ylemmästä olevasta maininnastani, jossa viittaan tämänhetkiseen ajatukseeni puukosta. Opinnäytetyöni yksi tarkoitus on kuvata omaa matkaa prosessin alusta sen loppuun. Nyt olen siis tässä kohtaa. Tästä on tavoitteenani laajentaa näkemystä. Eli ei niinkään päästä varsinaisesti tästä pois, mutta kuitenkin päästä omasta puukon laatikosta pois.

Maaliskuussa tapahtunutta…

En nyt ole ehtinyt paljoa opinnäytteeni eteen tehdä. No…jotain, mutta enemmänkin ajatustyötä.

Eli se ensimmäinen tuotos oli tehdä puukko – puukko, jota itse käyttäisin ja jolla tulisin toimeen kairassa kulkiessa. Tässä puukossa olen ajatellut ottaa hyvin itselleni läheisen ja itse perinteiseksi mieltämäni lähtökohdan.

Valmistan terän takomalla kierrätysmateriaalista. Kaivelin omista varastoistani viilaksi jo kelpaamattoman Viialan viilan. Olen noita jonkin verran aiemmin jo käyttänyt puukonterämateriaaleina. Nehän ovat ns. seostamatonta hiiliterästä (kaivelen tähän lähteen myöhemmin). Nimenomaan vanhat viilat ja Viialan viilat ainakin ovat käypää materiaalia tähän tarkoitukseen. Ei pidä käyttää samaa ajattelutapaa uudempien viilojen kanssa. Niiden materiaalit ovat jotain aivan muuta eikä niistä saa ainakaan samaan tapaan valmistettua terää.

Kahvan materiaalina käytän visakoivua ja tupessa koivuntuohta.

Miksi näitä? Kuten mainittua, ”olen ajatellut ottaa hyvin itselleni läheisen ja itse perinteiseksi mieltämäni lähtökohdan”. Olen monesti sanonutkin, että yksi osa-alue puukonteossa, mistä saan itse jotain (rahallisen korvauksen lisäksi), on terän taonta. Nautin nähdä, miten teräs muotoutuu kuumana ollessaan minun ohjaamana vasaran ja alasimen välissä puukon teräksi. Lisäksi minua on alkanut yhä enenevässä määrin kiehtoa kierrätys ja ekologisuus kaikessa elämiseen liittyvässä. Näin kierrätetty teräs ja luonnonmateriaalit tukevat tätä teemaa. Visakoivu ja koivuntuohi taas ovat hyvin suomalaiseksi mieltämiäni materiaaleja. Ja vieläpä erittäin esteettisiä kaiken lisäksi.

Nyt, kun ensimmäinen työ on ainakin ajatuksissani suunniteltu, olen jo päätynyt seuraavaankin työhön. Se olisi moderni puukko. Siinä olen näin materiaalilähtöisesti ajatellut käyttää moderneja materiaaleja. Teräksi sopisi viimeisintä huutoa oleva ruostumaton pulveriteräs. Kahva- ja tuppimateriaaleiksi olen hahmotellut jotain akselilla titaani – ruostumaton teräs – synteettiset materiaalit.

Tämä puukko tulee poikkeamaan niin materiaaleiltaan kuin tyyliltään ensimmäisestä, perinteisen kaltaisesta, puukosta. Tässä on lähtökohtana on nykypäivää ja ehkä myös ripaus tulevaakin. Niin materiaaleissa, kuin käyttötarkoituksessa ja muotokielessäkin. Tämä kaikki toki on vielä suunnittelematta. Kunhan saisin tuon ensimmäisen ensin tehtyä. Aikataulussa kuitenkin ollaan.

 

PUUKKO QUO VADIS NÄYTTELY

Näyttelypaikan hankinta osoittautui yllättävän työlääksi. Kyselin lähinnä pääkaupunkiseudulta erilaisista museoista ja muutamasta galleriasta. Näissä oli minulle ongelmana osittain tilojen suuri koko. Ne olivat esim. yli 100 m2 – kokoisia. Toiseksi useassa paikassa suunniteltiin jo vuotta 2020.

Olen kuitenkin alustavasti saanut sovittua näyttelyn POP-UP –näyttelyksi Helsinki Knife Show 2019 –tapahtuman yhteyteen. Helsinki Knife Show järjestetään 4. – 5.2.2019 Vanhalla ylioppilastalolla, luonnollisesti Helsingissä.

 

OPINNÄYTETYÖN KIRJALLISUUS

Olen ehtinyt etsiä työhöni olettamaani sopivaa kirjallisuutta. Useita on löytynytkin, mutten varsinaisesti ole vielä niitä lukenut kuin selaamalla. Pitää tähänkin alkaa keskittymään, mutta varmasti menee toukokuun puolelle, ennen kuin ehdin. Tässä kuitenkin jonkinlaista luetteloa nyt tarjolla olevista:

  • Kettunen, I. 2013. Mielekkyyden muotoilu: autoetnografia tuotekehityksen alkuvaiheista. Kuusamo: Aatepaja.
  • Luutonen, M. 1997. Kansanomainen tuote merkityksenkantajana. Tutkimus suomalaisesta villapaidasta. Helsinki: Akatiimi Oy.
  • Mäkelä, M. 2003. Saveen piirrettyjä muistoja. Subjektiivisen luomisprosessin ja sukupuolen representaatioita. Hollola: Taideteollinen korkeakoulu.
  • Varto, J. 2017. Taiteellinen tutkimus. Mitä se on? Kuka sitä tekee? Miksi? Helsinki: Aalto ARTS Books.

dav

TAUSTATYÖTÄ

Olen vuosien saatossa kerännyt empiiristä pääomaa oman tekemiseni kautta. Sen pohjalta olen kirjoittanut kahteen viimeisimpään Suomen Puukkoseura ry:n jäsenlehti Puukkopostiin artikkelit. Ensimmäinen oli nimellä ”Pohdintaa puukosta” ja julkaistiin lehden numerossa 3/2017. Jälkimmäinen käsitteli teemaa otsikolla ”Pohdintaa teristä ja niiden muodoista” ja julkaistiin vuoden 2018 ensimmäisessä numerossa. Lukaise, jos kiinnostuit!

 

PUUKON EVOLUUTIO

Olen nyt jo huomioinut oman matkani ja siinä tapahtuvan puukon evoluution. Ensimmäinen on lähtökohtaisesti perinteinen käyttöpuukko. Seuraavakin EHKÄ vielä puukko, jota käytetään. Kuitenkin vapaammin ja pikemminkin vapautuneemmin ideoitu. Mitä tämän jälkeen?

Oma tavoitteeni onkin, kuten ensimmäisessä kirjoituksessani mainitsin, avartaa omaa käsitystä puukosta. Tämänhetkinen mielikuvani on, että mahdollisuudet siihen on olemassa. Näkee kuitenkin miten äijän käy. Tämä työ vieköön minua – ja ehkä minäkin hiukan tätä työtä…

PUUKKO QUO VADIS

blogibanderollirajattuTervetuloa PUUKKO QUO VADIS -blogiini. Nimeni on Pasi Jaakonaho. Asun ja työskentelen Inarissa. Päätyökseni toimin taideteollisuusalan lehtorina Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Sen lisäksi ylläpidän ja kehitän omaa ammattitaitoani oman yritykseni kautta. Omassa yrityksessäni toimin pääasiassa puukkojen parissa, mutta olen matkan varrella hankkinut osaamista myös mm. jalometallialalta sekä puu- ja luutöistä.

Aloitin opiskelut Savonia ammattikorkeakoulussa Design Making (YAMK) koulutusohjelmassa syksyllä 2017. Opinnot kestävät minulla kaksi vuotta ja nyt olen aloittanut opinnäytetyöni prosessin. Tavoitteenani on, että opinnäytetyöprosessi on vuoden päästä aika valmiina. Samoin nämä opinnotkin kokonaisuudessaan.

Tämän blogin tarkoituksena on tallentaa ja tuoda näkyviin opinnäytetyöni eteneminen. Ajatuksenani on nimenomaan tallentaa tänne koko prosessia alusta loppuun siten, että se on siitä kiinnostuneille seurattavissa. Juuri tällä hetkellä kun tuon ensimmäisiä ajatuksia tänne blogiin, ei minulla ole vielä tarkkaa ajatusta mitä kaikkea tähän prosessiin liittyy – jotain ajatelmia toki. Varmasti tämän blogin rakenne ja visuaalinen ilmekin muokkaantuu kun pääsen tämän kanssa sinuiksi. Halusin kuitenkin saada asiat nytkähtämään liikkeelle ihan senkin vuoksi, että kyseessä on prosessi ja matka. Matkan aikana ajatukset varmasti muuttuvat ja siten blogikin elää.

PUUKKO QUO VADIS. Mitä se tarkoittaa? Quo vadis on latinaa ja suomennettuna tarkoittaa kutakuinkin ”minne menet”. Esittelin opinnäytetyöni karkean suunnitelman 23.2.2018 lähipäivien yhteydessä.  Tässä on nähtävillä siitä PDF-versio . Ajatuksenani on siis kulkea matka tämän hetkisestä ajatuksestani puukosta johonkin tulevaan. Oma henkilökohtainen tavoite on avartaa omaa käsitystä puukosta.

Siitä, mitä puukko on ollut, voi helposti lukea kirjoista. Suomen kielellä on kirjoitettu useampia yleiskirjoja puukosta, mm. Sakari Pälsin ”Puukko”, Jukka ja Mikko Kemppisen ”Puukot” sekä Anssi Ruusuvuoren ”Puukon historia 1” ja ”Puukon historia 2”. Toki muitakin kirjoja on julkaistu, mutta tuossa on mielestäni ydinkirjallisuus.

Se, mitä puukko on tänään, onkin monimutkaisempi asia. Suomalainen puukkokulttuuri oli aika heikossa hapessa 1980-luvun alussa. Puukkotehtaita oli suurempia ja pienempiä. Puukkotehtaat ovat ansiokkaasti pitäneet puukon lippua yllä, niin hyvässä kuin ”pahassakin”. Hyvää on se, että meillä on ollut puukkoja koko ajan katkeamattomasti nähtävillä ja käytettävissä. ”Pahaa” – jos se nyt varsinaisesti pahaa on – taas on se, että tehtoilla on erilainen lähestymistapa puukkoon kuin se, mitä puukko on ollut: käytännöllinen joka paikan laadukas työkalu. Puukkotehtaat toimivat vahvasti talouteen liittyvässä kontekstissa ja varsinkin laadukkuuden käsitys voi sieltä näkökulmasta olla aivan erilainen, kuin mitä esimerkiksi itse näen. Käsityömäisesti valmistavia puukkoseppiä oli 1980 -luvun alussa Suomessa vain kourallinen. Onneksi oli kuitenkin se kourallinenkin niin, ei ole kaikkea tarvinnut opetella uudelleen.

Tänä päivänä tilanne on toinen. Tekijöitä on joka pitäjässä ja lisää tulee jatkuvasti. Pelkästään puukonteollakin elantonsa hankkivia on meillä jo useampi kourallinen – ei siis vieläkään tungokseen saakka. Mutta hyvä näinkin.

Mutta se monimutkainen asia… Seurasin vast´ikään sosiaalisessa mediassa keskustelua siitä mikä puukon erottaa veitsestä. Itsekin esitin sinne kysymyksen ”Mikä puukko on?”. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että näkemyksiä on laidasta laitaan. On hyvinkin konservatiivisia näkemyksiä, että puukko on juuri tällainen. Sitten on hyvin liberaalisia ajatuksia, että lähes mikä vain, jossa on terä, voi olla puukko. Tässä vaiheessa alkoi minusta tuntua haasteelliselta alkaa tekemään mitään, joka olisi samaan aikaan ehkä uutta, mutta täyttäisi puukon kriteerit.

Onneksi minulla on tapana kulkea luonnossa päivittäin. Siellä saan mukavasti aikaan keskustelua itseni kanssa. Näinhän minulle toissapäivänä, eli 8.3.2018, valkeni että minä teen puukon! Mikäli mielenkiintosi heräsi, katso ja kuuntele ajatukseni tästä.